Kun raskaus on pikkuhiljaa edennyt ja puoliväli kolkuttelee
ovella, olemme miehen kanssa kuulleet joitakin kertoja sinänsä ihan hyvän
perusohjeen. Se kuuluu: ”Menkää ja tehkää kun vielä voitte.”
Ideana ihan kiva, ja sinänsä arvostan tätä asennetta. On
tultu pitkä matka siitä, että raskaana olevia pidettiin jollain tavalla
karanteenissa ja kehotettiin hissuttelemaan. Nyt Dubaihin lomalle lähteviä kavereitani kehotettiin neuvolassa ottamaan ilo irti viimeisestä lapsettomasta reissusta.
Bueno, sanoisin minä.
Siksi onkin hassua, että itse olen jotenkin sanoutunut irti
tästäkin asiasta.
Mietin talvilomaa tai yhden kesälomaviikon käyttämistä
ennakkoon ja se olisi työnantajankin puolesta ollut mahdollista.
Mutta kun.
Ei huvita.
Koska itse olin alkuraskauden kaamean huonovointinen ja nyt
ovat vuorossa närästys ja selkäsäryt, tässä tilassa reissuun lähteminen olisi
vähän kuin huonoa pilaa.
Minun käsitykseni hyvästä lomasta on seuraavanlainen. Matkaan lähdetään rinkan kanssa ja reissussa mennään mahdollisimman lujaa, vaihdetaan
mielellään päivittäin paikkaa, tehdään ja nähdään kaikki mahdollinen, nukutaan
osa öistä junassa tai bussissa, palataan kotiin yölennolla ja mennään
lentokentältä suoraan töihin lepäämään. (Kyllä, esimieheni lukee tätä blogia.)
Mieheni ei ole ihan samaa mieltä kanssani, hänen mielestään
lomalla pitäisi rentoutua ja levätä. Omituinen tyyppi.
Jos nyt lähtisin reissuun, siitä tulisi minun näkökulmastani
B-luokan matka. Tiedän, etten jaksaisi kohteessa tehdä kuitenkaan kaikkea, mitä
haluaisin. Jos taas kyseessä olisi rantakohde, jossa ei olisi paljoa tehtävää,
pitäisi lämmön perässä lentää aika pitkä lento ja kipeän selän kanssa ajatus
lähinnä ahdistaa. Lisäksi ruokarajoitteiden kanssa säätäminen kohteessa
ärsyttäisi.
Ja ei, en nauti tästä tunteesta, että neljä ja puoli
kuukautta raskaana olemista riitti keski-ikäistämään minut. Mutta suon vanhemmilleni ja tutuille
sen vahingonilon, mitä he tulevat tuntemaan tätä lukiessaan. Olkaa hyvät,
ottakaa ilo irti!
Jokaiseen elämänvaiheeseen ei tarvitse sisältyä ihan
kaikkea. Olen saanut matkustaa ja mennä
viime syksyyn saakka. Nyt olen ilmeisesti sen verran raskaana, että taidan
antaa itseni olla raskaana. Ensi kesästä eteenpäin opetellaan sitten
uudenlaista matkustamista toukan kanssa.
