Äitiystyöhaastattelu

Kun kirjoitin luontoäidin suunnittelun puutteesta, eräs kaverini kommentoi, että äitiyden CV:tä ei tosiaan tässä hommassa paljoa kysellä. 

Jäin miettimään, olisiko oma äitiysCV:ni lainkaan ajan tasalla. Tai millainen yleensä olisi työhaastattelu, jossa kartoitettaisiin, annetaanko lupa hedelmöityä?

Tervetuloa nyt tänne äitiystyöhaastatteluun. Saimme sinun hakemuksesi.

Kiitos. Kiva oli saada haastattelukutsu.

No niin. Ensinnäkin, sinun hakemuksesi oli vähän ympäripyöreä. Se oli vähällä hukkua tänne näiden muiden hakemusten joukkoon.

(Nielaisen.) 

 Joo, kun mä tavallaan ajattelin, että jos se hukkuu sinne hakemuspinoon vielä ainakin vuodeksi, niin se olisi niin kuin ihan ok. Mä vähän luulin, että nää käsittelyjonot on pidemmät.

Hmm. Vai sillä tavalla. No mutta haluatko sä sitten tämän työpaikan?

Juu, totta kai. Tavallaan. Kai. Tai siis, se kuinka hyvin viihtyy, niin senhän näkee vasta sitten kun on ollut vähän aikaa duunissa, vai kuinka?

Just. Mutta kerropa nyt vähän itsestäsi ja kiinnostuksen kohteistasi.

Mä, tota, tykkään matkustaa. Yleensä yksin. Ja sellaisiin ei-perhelomakohteisiin. Niin kuin esimerkiksi Vietnam ja Kiina oli tosi hyvä reppuselkäreissukohteita. Japanissa oli retkeilymajassa sellaisia peukalonpään kokoisia torakoita ja Etelä-Afrikassa oli ihan mielettömän kaunista.

Okei… Onko sulla jotain aiempaa kokemusta lapsista ja lapsenhoidosta?

Ööö, mä olin au pairina vuonna 1997, lasketaanko se? Ne muksut on kaikki vielä hengissä ja puhuu mulle.

Ja oletko sen jälkeen ollut vaikka lapsenvahtina kertaakaan?

Kerran. Veljen lapsille. Pari vuotta sitten.

Hienoa, mites se meni?

No se meni niin, että mun veli halusi lähteä yhdelle keikalle, joten se pyysi mut heille, laittoi lapset nukkumaan ja lähti ja mä jäin sitten sohvalle katsomaan telkkaria. Laitoin kännykän äänettömälle ja nukahdin siihen. Ihan tosi kivasti siis meni.

Hmm. Miten sä kuvailisit sun vahvuuksia äitinä?

Mä olen hirveän organisointikykyinen ja pystyn tekemään paljon asioita yhtä aikaa. Mä siedän sotkua paljon paremmin kuin seitsemän vuotta sitten, koska silloin tapasin nykyisen mieheni, joka on sitä lajia, että kun se kävelee huoneen poikki, huone räjähtää sen ympärillä. Ja jos mä en saa työpäivän tai urheilusuorituksen jälkeen ruokaa puolessa tunnissa, musta tulee täysi raivohullu.

Ai. Miten sä näet, että tämä viimeinen on positiivinen asia?

Mä saan ruoan pöytään puolessa tunnissa, satoi tai paistoi, vaikka jääkaapissa olisi pelkkä valo. Ja mä osaan leipoa kakkuja, joiden taikinan ehtii hyvin sekoittaa Criminal Mindsin mainoskatkolla.

Entä mitkä sä näkisit sun heikkouksina tässä ammatissa?

Mä olen superlyhytpinnainen, asioiden pitää tapahtua hetihetiheti ja mun tavalla. Mä olen erinomainen työllistämään talkooväkeä mutta hyvin huono ottamaan neuvoja vastaan, jos ne tulee ylhäältä alaspäin. Ja lapset on mun mielestä vähän rasittavia.

(Haastattelija katsoo silmälasiensa yli. Hermostun.)

     

      Mutta siis tarkoitan tuon viimeisen ihan silleen tosi rakentavasti. Ja kaikki sanoo, että oman lapsen kanssa on eri juttu. Eli senhän täytyy pitää paikkaansa. Pitäähän se paikkansa?

No niin. Jos nyt saisit tämän työpaikan, olisiko tulokkaan sukupuolella väliä?

Ihan sama, kunhan on terve tyttö.

Mitenkäs pian sä olisit valmis aloittamaan, jos sä saisit tämän työpaikan?

-          Mä siis tosiaan luulin että tää rekrytointiprosessi olisi vähän pitempi, eli mielelläni aloittaisin vasta vähän ajan kuluttua. Kun olisi tuo Jordania vielä käymättä. Ja Balille pitäisi päästä. Ja ehkä Marokkoon. Ja Hongkongiin sikäläiseksi uudeksi vuodeksi. Mutta siis totta kai olen hirveän motivoitunut ottamaan tämän paikan vastaan.

No niin, eiköhän tämä ollut tässä. Kiitoksia käynnistä, me olemme yhteydessä sitten, kun tämä prosessi on käynyt tarpeelliset portaat läpi.

Mitäs veikkaatte, olisinkohan saanut paikan, jos tällainen haastattelu olisi järjestetty?