Vauvauutiset ovat pääsääntöisesti iloinen asia. Itse olen
tulevasta perheenlisäyksestä onnellinen, mutta kuten jo aiemmin kirjoitin,
plussa tikussa oli myös surutyön paikka.
Tämä on ollut välillä yllättävän vaikea asia selittää
ihmisille. Erityisen hämmentävänä koin ne kommentit, joiden takaa pilkotti
asenne, että ihanaa, nyt teidän elämänne lopultakin alkaa.
Kun ei ala. Elämä on alkanut jo jatkunut jo kauan sitten.
Viimeiset kymmenen vuotta lapsettoman aikuisen ihmisen arkea ovat olleet oikein hyvää aikaa.
Mutta on niitä ihmisiä, joiden mielestä tämä on ollut
lämmittelyä ja epäelämää, koska vasta elämä lasten kanssa on sitä todellista. Kärjistäen,
sillä aikaa kun itse olen viettänyt tyytyväisenä aikuisen ihmisen lapsetonta
elämää, on niitä, jotka ovat seuranneet menemistäni ja tulemistani sekuntikello
kädessä ja odottaneet, että koska, oi koska, tuo ihminen aloittaa Oikean
Elämän.
Ehkä kyse on siitä, että monelle tämä on enemmän elämän ja
kuoleman kysymys kuin minulle. Jos lapsiasiassa ei olisi tärpännyt, olisin
voinut ihan mainiosti jatkaa näillä korteilla eteenpäin ja olla onnellinen.
Tiedän, että monelle lasten hankkiminen on enemmän itsestäänselvyys kuin
minulle ja mistäs minä tiedän, ehkä he kokevat elämän nimenomaan alkaneen
siitä.
Luin kerran uutisen tutkimuksesta, jonka mukaan lapsettomat
ihmiset puhuvat juhlissa ja sukutapaamisissa paljon töistä. Syy: työnteon ja
työpaikkojen kautta heidät mielletään aikuisiksi, koska muuten lapsettomat
ihmiset ja varsinkin sinkut eivät ole vanhempiensa tai vanhempien sukulaistensa
silmissä oikeasti aikuisia.
Haluaisin sanoa, että kukkupuhetta, mutta valitettavasti
tähän asenteeseen kyllä törmää. Olen jutellut hyvin monen lapsettoman kaverini
kanssa asiasta ja aika monella on ollut kokemuksia siitä, että esimerkiksi joulun
juhlinnassa aikataulujen sopivuutta kysytään kaikkein viimeisenä niiltä, joilla
ei ole lapsia. Oletetaan, että heille sopii kaikki. Mikä toki voi monesti pitää
paikkansa, mutta asenne on silti mielestäni pielessä. Aikuisten ihmisten
pitäisi olla tässä asiassa edes näennäisesti tasaveroisia.
Suurin osa
lapsettomista ymmärtää mainiosti lapsiperheen aikataulutetun arjen ja on valmis
mukautumaan, mutta on eroa siinä, oletetaanko automaattisesti toisten
mukautuvan, vai tiedustellaanko asiaa. Kun lapsettomillakin ihmisillä voi olla
se Ihan Oikea Elämä, johon kuuluvat omat aikataulut.
Lasten saaminen on itselleni ollut valinta, ei
itsestäänselvyys. Olen hyvin etuoikeutetussa asemassa siinä, että meillä
tärppäsi ja osaan olla siitä kiitollinen. Odotan innolla, mitä tulevaisuus tuo
ja uskon kun minulle kerrotaan, että lasten kanssa elämään tulee erilaista
merkitystä.
Mutta minun elämäni ei ala tästä, uusi vaihe alkaa. Anteeksi
kaikille, jotka odotitte tätä käännettä sekuntikellon kanssa. Minulla on ollut
jo tähän asti ihan hyvä elämä.
