No niin, nyt se on tapahtunut. Blogini on päässyt
Vauva-lehden keskustelupalstalle. Olen virallisesti saavuttanut viisitoista
minuuttiani julkisuudessa.
Mihinkään kovaan ruotimiseen blogi ei ole joutunut. Yksi
ystäväni bongasi osuman etsiessään blogiani googlen kautta. Joku oli
vauvapalstalla kysellyt raskausblogeja, ja toinen ehdotti omaani. Blogini
esiteltiin saatteella ”vähän erilainen, ei mitään vauveli-lässytystä”. Ou jeah.
Tämän parempaa kohteliaisuutta en olisi kyseiseltä palstalta voinut saada.
Samalla sain palstalta päivän naurut. Jotenkin näiden äitiysaiheisten
keskustelupalstojen anatomia on vain niin uskomatonta. Tässäkin tapauksessa ketjun
aloittaja kyseli blogeja, muutama vastasi hänelle linkein, joku kehotti
googlaamaan saadakseen suosituimmat blogit selville.
Noin puolen tusinan kommentin jälkeen tapahtui se
väistämätön: jonkun oli pakko saada sanoa jotain ilkeää. Eli joku negatiivikko
täräytti, että hankkikaa elämä, mikä hitto teitä vaivaa kun luette blogeja.
Mihin joku toinen kävi kysymään, että
miksi yleensä pyörit itse tällä palstalla, tämäkö on mielestäsi laadukasta
ajankäyttöä…
Äitiys- ja keskustelupalstojen erilaisia kommentoijatyyppejä
ja yleensä suomalaisen nettikeskustelun tasoa on käsitelty niin monesti, että
en ota siihen asiaan enää kantaa. Tiedän, että joukossa on ammattimaisia
trollaajia ja mielensäpahoittajia, joiden tavoitteena on tuoda pöhinää keskusteluun,
hinnalla millä hyvänsä.
Silti huvittaa, miten täysin neutraaleistakin asioista
saadaan aikaiseksi kiukuttelua ja mielipahaa. Hyvällä yrityksellä se näyttää
onnistuvan, olipa aihe mikä vain.
Blogi nyt kuitenkin lienee ylittänyt jonkun rajan, kun
pääsylippu vauvapalstalle on leimattu. Sen kunniaksi täytyy illalla ottaa
lasillinen alkoholitonta boolia.
