Raskaana olevana kohtaa yhdessä asiassa jännittävän
dualistisen suhtautumisen. Toisaalta odottajan oletetaan elävän jonkinlaisessa
vauvahuurussa ja keskittyvän täydellisesti tulevaan. Toisaalta, kun lähtee
spekuloimaan jotakin vauva-aiheista tai vanhemmuuteen tai synnytykseen
liittyvää asiaa, saa silloin tällöin kuulla miettivänsä liikaa tai
huolehtivansa liikaa.
Tämä on jännittävää. Itse spekuloin asioita mielelläni, myös
niitä negatiivisia. En usko, että se tekee minusta sen valmistautuneempaa tai
varautuneempaa vanhempaa eri tilanteisiin kuin muutenkaan olisin, mutta
jutellaanhan sitä Yhdysvaltojen politiikastakin, vaikkei siihen ole mahdollisuutta
vaikuttaa.
Ehkä kyse on lähipiirin kyllästymisestä. Tottahan se varmasti on, että nykyään raskaana olijat
puhuvat aiheesta enemmän kuin aiemmin. Koko touhusta on tullut aika kaikennielevää
ja raskaana olemista voi harrastaa vaikka kokopäiväisesti.
Ymmärrän myös, että kaikki eivät jaksa kuunnella
vauvajuttuja. Been there, seen that. Sinänsä olen huomannut kuitenkin jo nyt,
miten helposti siihen hormonikuoppaan tipahtaa, että kuulumisia kysellessä
puhuu lähinnä navan ympäristöstään. Mikä on todistettavissa, ei minullekaan
taida juuri muuta kuulua nyt kuin raskaana olemista. Tässä yhteydessä,
pahoittelut kaikille, jotka olette kypsähtäneet aiheeseen viime kuukausina.
Mutta se on vähän ristiriitaista, että kuulumisia ja
mahdollisia suunnitelmia kovasti kysellään, mutta jos niitä lähtee analysoimaan,
saa kuulla miettivänsä liikaa.
En myöskään näe yhtäläisyysmerkkiä miettimisen
ja huolehtimisen välillä. Vaikka pohtisin jotakin asiaa ääneen, se ei tarkoita
sitä, että valvoisin yötäni asian parissa.
Sitten on vielä se porukka, jonka mielestä spekulointi on
jotenkin liikuttavan huvittavaa, koska ”tehän ette vielä tiedä yhtään, mihin
olette ryhtymässä”. Joo, emme tiedäkään. Mutta valitettavasti minut on
varustettu aivoilla, mikä tarkoittaa, että myös mietin asioita etukäteen. En
oleta siitä olevan hyötyä, mutta en oleta siitä olevan haittaakaan, kunhan ei
maalaa itseään nurkkaan laatimalla omalle kohdalle liikaa odotuksia.
Mikä on todistettavissa, tässä asiassa ei varsinaisesti voi
voittaa. Ehkä täytyy ottaa tämäkin turhautuminen merkkinä siitä, että pitää
aktiivisemmin jutella jostakin muusta kuin vauva-asioista. Jotta ei tule
mietityksi liikaa.
