Ostin viime pääsiäisenä
Etelä-Afrikasta hienon, tilavan olkalaukun. Olin saapunut maahan pelkän
käsimatkatavaran kanssa, mutta ostoksia oli kertynyt sen verran, että uudelle kassille
oli akuutti tilaus. Olimme päässeet kaupasta ulos ja takaisin vuokra-autoomme,
kun ostokuittia tutkiva ystäväni alkoi nauraa: olin ostanut hoitolaukun. Matkasin
Suomeen takaisin olallani kassin, jonka etukappaleesta saisi kätevästi
vaipanvaihtoalustan. Vain lapsi puuttui.
No, ehkä se oli enneostos ja
eiköhän kassille tule käyttöä kesän jälkeen. Kun tarkkailen lähipiirini äitejä,
huomaan että useimmista heistä on kehittynyt aivan ninjoja pakkaamisen jalossa
taidossa. Mukana näyttää kulkevan kaikki, mitä vauva voi päivän aikana tarvita.
Tarvikelaukkua täydennetään sujuvasti sitä mukaa kun soseet tai vaipat päätyvät
käyttöön ja kassin tilavuus ei tunnu kovasti häviävän Maija Poppasen
kuuluisalle laukulle.
Vielä en ole itse siinä vaiheessa,
että kanniskelisin mukana vauvatarvikkeita. Sen sijaan tajusin, että minuun itseeni on asennettu miellyttävä lisävarusteluettelo viimeisten kuukausien aikana.
Oma kotiterraario. En ole koskaan omistanut
terraariota enkä akvaariota, mutta nyt ei enää tarvitsekaan; vyötärön kohdalle
kasvanut pallo ajaa saman asian. Tarkkailtavaa riittää lievästä möyrinnästä Alien – kahdeksas matkustaja –tyyppisiin
potkukokemuksiin, jolloin kolmen metrin päässä istuva mieskin huomaa, että
jestas siellä ollaan vauhdissa. Aivan scifiähän tämä on, mutta onhan
kotiterraariolla sangen viihdyttävä puoli.
Henkilökohtainen lämpöpatteri.
Lämmönsäätelyjärjestelmäni on mukavalla tavalla sekaisin. Kaikki työkaverit
valittavat tällä hetkellä kylmää, mutta itselläni on lämmin kaiken aikaa ja
joka paikassa. Mystistä, sillä olen palellut 35 ensimmäistä ikävuottani lähes
kaikkialla ja tähän asti matkustanut Aasiaankin oman makuupussin kanssa. Olen
saanut poistaa jokaisesta asukokonaisuudestani yhden vaatekerroksen. En valita!
Airback-tyyny. Kun kolmevuotias pamauttaa vessan
oven naamallesi, ensimmäisenä iskun ottaa vastaan vatsa. Ei mikään suositeltava
tilanne, mutta näyttää toimivan käytännössä
Pääsylippu miehen vaatekaapille. 185-senttisen
miehen paitapuserot alkavat näyttää hyviltä asusteilta ja mies ei kehtaa
kieltää niiden käyttämistä. Tämä tilanne ei toistu, täytyy käyttää nyt
hyväkseen
Lasinalunen. Sopivassa asennossa istuessa
kahvikuppi alkaa jo pysyä hyppyrivatsan päällä. Harkitsen hommaavani
saksalaisissa oluttuvissa suositun tarjoilijan asun, pitäähän tämä jotenkin
hyödyntää
Keskustelunavaaja. Kaikkien ihmisten kanssa
löytyy juuri nyt jotain puhuttavaa, siivoojasta tiskikonekorjaajaan. Mikäs sen
mukavampaa.
Istumapaikan vapaalippu. Kun ajaa invapaikalta
istumasta 15-vuotiaan hupparipojan, tuntee elämänilonsa palaavan, onpa päivä
ollut muuten kuinka paska tahansa.
Jään odottamaan, mitä lisävarusteita ipanaattori 2014 vielä
tuo mukanaan.
