Tätä puhelinkeskustelua ei tietenkään koskaan käyty. Mutta
viime viikolla oli sellainen olo, että olisi hyvin voitu käydä.
- Haloo?
- Soittelemme täältä Suomen paskin raskaus –tosi tv-ohjelmasta, terve. Keräämme
parhaillaan finalisteja kevään suoriin lähetyksiin ja saimme vinkin, että sinun
yhteispisteesi saattaisivat riittää finaalipaikkaan.
- Ai, kiva! Vähän arvelinkin, että voisitte ottaa
yhteyttä.
- Niin, minä ymmärsin, että tämä sinun raskautesi
on mennyt asiaankuuluvasti hankalimman kautta, ja tässä meidän kilpailussahan
lisäpisteitä saa sen mukaan, miten hanurista kulunut raskausaika on ollut. Eli
kerropa vähän lisää! Miten alkuraskaus sujui?
- No, ensimmäiset kuusitoista viikkoa voin koko
ajan huonosti. Kuvotus alkoi siitä kun heräsin aamulla ja jatkui siihen asti,
kunnes menin illalla nukkumaan. Koko päivä meni sitä vastaan tapellessa ja
työpäivän jälkeen pääsääntöisesti makasin sohvalla ja väänsin itkua.
- Hienoa, tämä kuulostaa juuri meidän ohjelmaamme
sopivalta materiaalilta! Oksensitko?
- No en, tappelin tunnetta vastaan ja pää pöntössä
en joutunut olemaan. Halvaannuttava kuvotus riitti.
- Ai, harmi. Yrjöämisestä saa meillä
bonuspisteitä, lisäpojoja tippuu jos oksentaa julkisessa liikennevälineessä,
työpaikan viikkopalaverissa tai klassisen musiikin konsertissa. Mutta mennäänpä
eteenpäin. Löytyykö ummetusta ja selkäkipuja?
- Toki, molempia.
- Mahtavaa! Ja ymmärsinkö oikein, että viime
viikolla sinulle iski oikein todellinen jackpot?
- Joo, sokerirasitustestin tuloksena minulla
sitten todettiin raskausajan diabetes. Minkä koin ihan hieman ironisena, koska
minulla ei ollut neuvolan listojen mukaan ainuttakaan sille altistavaa tekijää.
Mutta niin vain oli kaksi kolmesta arvosta päin helvettiä. Että siinähän tämä
loppuraskaus mukavasti meneekin ruokapäiväkirjaa täytellessä.
- Ja epäilemättä syytät tästä itseäsi ja kannat
huonoa omaatuntoa?
- Totta kai. Lähinnä mietin, että olen niin surkea
raskaana olija, että kaikki menee nyt vain vaikeimman kautta. Vaikka neuvolassa
muuta vakuutettiin, olen totta kai paskana siitä, että jotenkin tämä nyt vain
on oma vikani.
- Ja asiaankuuluvasti olet huolissasi vauvasta?
- Jos se ei työntäisi päivittäin varpaitaan
kylkiluihini, olisin melko varma että tenava on jo kuollut, kiitos kysymästä.
- Entä oletko jo hermostunut jollekin ihmiselle,
joka kehottaa nauttimaan ihanasta raskausajasta? Tai vetänyt mielellään
julkiset kilarit jollekulle?
- Lähinnä olen kypsähtänyt fraasiin ”Hei, kohtuus
kaikessa tuossa syömisessä, ei sen kanssa pidä niin tarkkana olla”. Eipä
näyttänyt tuottavan kohtuus kaikessa-ajattelu tulosta, nimimerkki
raskausdiabeetikko. Jos tätä ohjesääntöä tyrkytetään vielä kerrankin, oksennan.
- No mutta, sinullahan on suorastaan loistavat
pisteet tähän finaalipaikkaan. Enää näistä oireluetteloista ei oikeastaan puutu
muuta kuin raskaushepatoosi ja peräpukamat, sen jälkeen sinulla onkin sitten
täyskäsi kasassa. Mutta vielähän tässä ehtii.
- Juu, ja toki ulostan jo nyt verta tuon
ummetuksen ansiosta, eli eiköhän nämä asiat hoidu ennen kuin raskaus on
lopullaan.
- Kiva kuulla! No, mehän emme tietenkään voi sanoa
mitään varmaa tässä vaiheessa, mutta kuulostaa kyllä siltä, että pääset
finalistiksi Suomen paskin raskaus-ohjelmaan. Tuottajamme palaa asiaan sitten kun
loppukevään finaalilähetysten aika on käsillä. Ei muuta kuin oikein paskaa
odotusta sinne!
- Kiitos paljon! Teen parhaani.
