keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kymppitonni rikki

Kävin eilen vilkaisemassa blogin tilastoja ja totesin, että sivua on klikattu yli kymmenen tuhatta kertaa. 

Oho.

Tiedän toki, ettei tämä tarkoita, että blogilla olisi kymmentä tuhatta lukijaa. Mutta se tarkoittaa, että blogia lukee muutama muukin ihminen kuin äitini ja facebook-kaverini, huolimatta siitä, kuinka monta kertaa kukin heistä sivulle klikkaa.

Koska en vieläkään ole valmis avaamaan blogia kommentoitavaksi, en tiedä, ketkä blogia lukevat. Mutta olen iloinen, että joku lukee. Jos teksteistä on jollekulle ollut vertaistukea tai viihdettä, olen iloinen. Jos joku sai akuutin ketutuskohtauksen, ymmärrän hyvin. Kiitos joka tapauksessa teille kaikille siellä ruutujen äärellä, kun jaksatte lukea.

Yllättävää kyllä, suosituin kirjoitus parinsadan klikkauskerran johdolla on postaus, jossa puhuin raskausajasta surutyönä. Tämä tuli yllätyksenä. Itselläni heräsi kysymys, että todellako tästä asiasta puhutaan yhä niin vähän, että tällainenkin sohaisu aiheeseen löytää yli kuusi sataa lukijaa.

Aion jatkaa sohimistani edelleen. Pysykää kanavalla.