Raskausajan ruokavaliosuositukset ovat täydellinen esimerkki suomalaisesta mentaliteetista, jonka mukaan kaikki on vaarallista, kunnes toisin todistetaan.
Tämä kävi selväksi ensimmäisellä neuvolakerralla. Minä ja mies emme ilmeisesti vaikuttaneet sisälukutaitoisilta, sillä noin 19-vuotias neuvolantäti katsoi asiakseen käyttää puolisen tuntia käymällä läpi niitä kolmea A4-lappua, joissa oli lueteltu raskausajan ruokarajoitteet.
Ja olihan se tehokasta. Löysin itseni tuon käynnin jälkeen ison
marketin vihannesosastolta ostamasta avokadoja ja miettimästä, oliko lapseni jo
saanut aivovaurion edellisenä viikonloppuna syömästäni Hesburgerin
kerrosateriasta. Tähän epäilemättä tähdättiinkin.
En minä halua vahingoittaa sikiötäni. Voin jättää raa’at
kalat väliin ilman minkäänlaista mielipahaa, ymmärrän, että A-vitamiinia ei
kannata kiskoa liikaa ja alkoholin täyskieltokin on mielestäni neuvolan
papereissa ihan ok, vaikka puoli lasillista silloin tällöin on tuskin ketään
tappanut. Sen sijaan listalla on mielestäni asioita, jotka ovat vain
yksinkertaisesti naurettavia.
Suomessa kielletään muun muassa inkiväärituotteet.
Kiinnostavaa. Esimerkiksi Australiassa ja Uudessa Seelannissa inkiväärinappeja
saa reseptivapaana apteekista nimenomaan pahoinvointiin. Kuuluisaa ”turvallista
alarajaa” ei vaan kuulemma Suomessa ole, joten kielletään varmuuden vuoksi
kokonaan. Checked.
Toinen henkilökohtainen suosikkini on rooibos-tee, joka on
varmaan viimeisimpänä lisätty kiellettyjen listaan. Jep, tälle on varmasti
runsaasti perusteluita. Kuten että Afrikassahan naiset eivät juuri lisäänny,
rooiboksella on siis varmasti erilaisia ehkäiseviä ja keskenmenoa aiheuttavia
vaikutuksia.
Pehmeiden juustojen listeriariskin ymmärrän kyllä, mutta se,
että suomalaisen kylmäketjun läpäisseet, pastöroidut juustot ovat kiellettyjä,
on minun mielestäni täyttä raskaana oleville kettuilua. Näyttääpä niitä tenavia
syntyvän Italiassa ja Ranskassakin joissa juustojen kielto varmaan aiheuttaisi
huutonaurua ja joissa juustot aika usein käsitellään ja kuljetetaan
lämpöisemmässä ilmanalassa kuin meillä.
Sallittujen ja kiellettyjen kalojen lista on sitä mallia
sekava, että akateemisen koulutuksen saaneena ja kirjoitustyötä tekevänä en
saanut monenkaan lukukerran perusteella tolkkua, miten piti toimia. Hain
apteekista kalaöljykapseleita ja päätin, että näillä mennään. Paitsi että myöhemmin huomasin myös kalanmaksaöljyn olevan kiellettyjen listalla. Interesting.
Oman lisänsä soppaan tuo ihanuus nimeltä raskauspahoinvointi. Kun kuvotus jatkui noin kahdeksan viikkoa putkeen aamusta iltaan, syöminen oli jo valmiiksi riittävän ison ponnistuksen takana; en olisi oikeasti enää tarvinnut ainuttakaan rajoitetta kertomaan, mitä en voi syödä, kun lähtökohtaisesti olisin mieluiten lopettanut syömisen kokonaan. Ja kyllä, ymmärrän kirkkaasti, että hyvää ja äidin ja lapsen parasta tällä tarkoitetaan. Se ymmärrys ei vaan riitä siinä vaiheessa, kun laatta meinaa lentää pelkästä ruoan hajustakin.
Pahoinvoinnin ollessa ilkeimmillään oli helpompaa saada syötyä, jos ruoka tuotiin valmiina annoksena eteen; jos sen joutui hakemaan itse noutopöydästä tai kokkaamaan kotona, olin ruokapöytään päästessäni jo niin huonovointinen että väkisin syömiseksi meni. Tämä jos mikä on ensimmäisen maailman ongelmia, mutta koska näin on, olen pohtinut, voisiko tähän olla olemassa myös ensimmäisen maailman ratkaisu.
Omituista, ettei mikään catering-firma ole vielä tuotteistanut raskauspahoinvointia. Nykyäänhän rupeaa jo olemaan lafkoja, jotka tuovat kiireisemmille viikon ruoat tai ruokatarvikkeet kotiin, yhdessä valmistus- tai lämmitysohjeiden kanssa. Kannattaisiko tästä versioida raskausdieetti? Yhdellä hiiren klikkauksella saisit kotiisi odottajalle sopivat ruoat viikon jokaiselle päivälle ja mahdollisimman vähän ajattelua vaativassa muodossa, jolloin ruoan käsittely ennen sen syömistä jää minimiin. Listalla olisi kalaa kaksi kertaa viikossa ja kaikki karikot kiellettyjen aineiden muodossa olisi vältetty. Iltapalasta pitäisi vielä selviytyä itse, mutta jos muistaa varmistaa, että leivässä ei ole pellavansiemeniä, niin tämä onnistuu jopa oksennusta pidätellessä. Uusi liikeidea, anyone?
No, takaisin asiaan. Raskausaika on elämän mittakaavassa lyhyt. Kyllä minä voin
noudattaa sen aikaa ohjeita, joihin en itse usko. Silti, ravintolassa käydessäni kyrsi kun huomasin, että
viidentoista kohdan alkupalalistalla oli tasan vihersalaatti ja kurpitsakeitto,
joita ohjeiden mukaan saisin syödä. Ja nyppii myös se, että aika usein raskaana olija saa kokea
olevansa ”hankala” kun ei voi syödä tätä tai tuota.
Jos siis syö vain kylmästi kaikkea eikä piittaa, on huono
odottaja jota ei kiinnosta lapsensa terveys. Jos noudattaa ohjeita pilkulleen,
joutuu joka ikisessä ruokapöydässä, kyläpaikassa ja ravintolakeikalla tarkistelemaan
koostumuksia ja katsomaan mitä syö, jolloin saa helposti osakseen
silmänpyörityksiä ja ”Oletpa sä nyt dramaattinen tämän asian kanssa”-tyyppisiä
kommentteja.
Tässä asiassa ei voi voittaa. Ehkä tämä on esimakua, koska äitinähän se on juuri tätä, teet niin tai näin, niin joku on aina sitä mieltä, että teet väärin. Kasvatuksellinen funktio siis on ymmärretty. Mitään muuta funktiota ei neuvolan ruokarajoituksilla sitten välillä tunnu olevankaan.
