Olen ollut kuluneen puolisen vuotta sitä mieltä, että olisi
vähän helpompaa olla raskaana jollakin pienemmällä paikkakunnalla. Tämä
perustuu täydellisesti siihen, mitä itse olen kokenut ja mitä olen kuullut
pienemmillä paikkakunnilla asuneilta ystäviltäni.
Voin olla väärässäkin. Helsingissä saa varmasti odotusasioissa sinänsä hyvää hoitoa. Ensimmäistä neuvolakontaktiamme lukuun ottamatta minulla ei ole pahaa sanottavaa yhdestäkään ammattilaisesta, joiden
kanssa olen ollut tekemisissä.
Sen sijaan systeemin sekavuus on se, joka on vienyt hermot.
Ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä sain ohjeet mennä
mihin tahansa HUSin laboratorioon veri- ja virtsanäytteitä varten. Kun menin
lähimmälle terveysasemalle, infotiskin nainen tuijotti minua kuin lehmä uutta
porttia: eihän sinun nyt tänne olisi pitänyt tulla, kyllä ne näytteet pitää
ottaa siellä omassa neuvolassa.
Selitin kärsivällisesti, että kyseisessä
neuvolassa ei ole laboratoriota, eli vaikka näytteet suostuttaisiin ottamaan
siellä, mitä en usko, ne jouduttaisiin silti lähettämään muualle. Nainen
tuhisteli, katsoi tietojani ja huomautti sitten, että sinullahan on täällä
kyllä aivan valtava määrä lähetteitä. Hämmennyin ja tiedustelin, mitä kaikkea
läheteluettelosta löytyi. Vastaus: hän ei voi kertoa, tästä asiasta minun
pitäisi soittaa neuvolaan. Checked.
No, sain kuitenkin ystävällisesti luvan mennä otattamaan
verikokeen sovitusti tälle terveysasemalle. Paitsi että kun kävelin labraan,
oli siellä yli kolmenkymmenen ihmisen jono ja odotushuoneessa yskittiin ja
pärskittiin aika tehokkaasti. Käännyin ympäri ja lähdin töihin.
Keskellä päivää yritin uudelleen ja pääsin sisälle. Tällä
kertaa ystävällinen hoitaja tiedusteli verikoetta valmistellessaan, oliko
minulla mukanani lähetettä. Änkytin, että eikös se ole tullut tänne teille…?
Ja
nyt seuraa huikea paljastus: tämä ei ollut vittuilua. Minä en tiennyt, että paperilähetteitä on enää käytössä. Olen ollut
työelämässä ja yksityisen lääkäriklinikan asiakkaana, en ollut nähnyt
paperilähetettä kymmeneen vuoteen.
Hoitaja valisti minua, että paperinen lähete
pitäisi olla neuvolan papereiden joukossa. Lupasin toimittaa sen seuraavana
aamuna ja hän otti onneksi verikokeen siitä huolimatta. Seuraavana aamuna toin paperin
ja homma oli sillä selvä, mutta minulla kesti hetken toipua tästä
hämmennyksestä.
Myös hammaslääkäriasia oli jännittävä. Sain neuvolasta
paperin, jossa sanottiin, että jos oireita ei ole, hammaslääkäriin pitäisi
mennä vasta synnytyksen jälkeen. Kaksi eri neuvolatätiä neuvoivat kuitenkin,
että hammaslääkäriin pitäisi ottaa heti yhteyttä ja sinne pitäisi mennä niin
pian kuin suinkin. Soitin hammaslääkärin ajanvaraukseen ja jäin odottamaan
takaisinsoittoa. Se tuli, selitin olevani raskaana ja että pitäisi vissiin
tulla hammastarkastukseen.
Luurin toisesta päästä kuului syvä huokaus ja kyllästynyt
tiedustelu: ”Ei kai vain neuvolassa käsketty ottaa yhteyttä?”. Papereissa ollut
ohjeistus olisi ollut se oikea, eli vasta synnytyksen jälkeen.
No, ei tämä puhelu hukkaan mennyt, pk-seudulla jonot
hammaslääkärin vastaanotolle ovat puolen vuoden luokkaa, eli hän lupasi laittaa
lähetteen menemään ja saisin kutsun, joka hyvällä tuurilla osuisi synnytyksen
jälkeen. Neljä kuukautta on mennyt tuosta puhelusta, vielä ei ole kuulunut
mitään.
Olen myös ollut ihmeissäni, miten vähän tieto
tuntuu kulkevan raskausajan eri toimipisteiden välillä. Kun Naistenklinikalla
iski vesivahinko ja meidän seuraava ultra-aikamme oli määrätty sinne,
tiedustelin neuvolasta, siirrettäisiinkö meidät mahdollisesti muualle ultraan.
Neuvolatätini vastasi, että ainoa info, minkä he ovat vesivahingosta saaneet,
on ollut Ylen uutisista luettu informaatio. Naistenklinikalta ei siis kukaan
ole tiedottanut neuvoloihin yhtään mitään. Neuvolat laittavat edelleen
lähetteitä sinne, ja Naistenklinikka sitten joko ottaa ne vastaan tai toimittaa
eteenpäin. Kuulostaako tämä kenenkään muun mielestä hieman tehottomalta tavalta
tehdä asioita?
Kun raskausajan diabetekseni todettiin, sain neuvolasta
oikein hyvää ja ystävällistä neuvontaa ja palvelua sekä aloituspaketin
verikoemittauksiin. Hämmentävää oli, että testiliuskoja ja neuloja, eli
mittailupaketin kertakäyttöisiä osia, oli vain viiden päivän tarpeisiin. Noiden
viiden päivän aikana minun piti hakea lisää Kivelän sairaalasta, koska
diabetesasiat on ”keskitetty sinne”.
Mikäs siinä, mutta tässä kohtaa Kivelän sairaala oli jo
viides toimipaikka, missä asioisin raskauteni takia: oma neuvola oli eri
paikassa, terveysasema jossa kävin viemässä näytteet, oli toisessa, ensimmäinen
ultra kolmannessa ja toinen neljännessä lokaatiossa. Ja Kivelän sairaalassahan
ei tietenkään toimittu niin, että siellä olisi varasto, josta olisi voinut
jonotusnumerolla hakea tarvitsemansa. Ei, ensin piti laittaa joko sähköinen
asiointilomake vetämään tai soittaa. Päädyin jälkimmäiseen, ja jäin taas
odottamaan takaisinsoittoa. Se tuli, selitin asiani ja sain kuulla, että
perjantaina pääsisin hakemaan tarvikkeet. Siellähän ne olivat odottamassa, eikä
jonotus sairaiden ihmisten keskellä kestänyt kuin vartin. Siirtymiset
työpaikalta keskellä päivää Kivelän sairaalaan kestivät vähän kauemmin,
apuvälinepistehän ei toki ole auki kuin arkisin klo 10-14.
Huvittavinta tässä oli se, että liuskat ja neulat ovat
todella pieniä esineitä. Jos jokainen neuvola varaisi näitä kaksi
pahvilaatikollista ja tilaisi uudet kaksi kun edelliset loppuvat, he
pystyisivät antamaan jokaiselle radi-diagnoosin saavalle kaikki tarvikkeet
mukaan koko raskausajaksi ja vielä vauva-ajan jatkomittauksiinkin.
Ja nyt pointti, jota haluan painottaa: minua tämä
juokseminen ja eestaas soittelu ei haittaa. En ajatellut olla raskaana kovin
montaa kertaa ja minulla on joustava työaika. Kyllä minä kestän.
Mutta jos koko touhun hoitaminen on näin sekavaa ja aikaa vievää
minulle, sen täytyy olla aivan turkasen kallista kaupungille.
Joka ikisen asian hoitamiseen olen hankalan systeemin takia
käyttänyt useamman kuin yhden ammattilaisen työaikaa. Ja raskausdiabetesta
lukuun ottamatta minulla on ollut aivan normiraskaus. Auta armias, jos tässä
olisi ollut isompia komplikaatioita, mitenhän sitten olisi homma toiminut.
Mitä sitten itse ehdottaisin tai mihin puuttuisin
ensimmäisenä? No, neuvolat, jotka käytännössä hoitavat raskaana olevien arkiset
asiat, eivät pysty varaamaan aikoja minnekään muualle, eivät sen enempää
ultriin, hammashoitoon kuin muihinkaan terveydenhuollon palveluihin. Tämä
tuntuu omissa silmissä aika järjettömältä. Olettaen, että edes osa
raskaanolijoista on samanlaisia pässinpäitä kuin minä, kaikkien aikaa
säästyisi, jos ensimmäiselle neuvolakäynnille käskettäisiin ottaa kalenteri
mukaan ja siihen sitten buukattaisiin kerralla kaikki tarvittavat testit,
kokeet, ultrat ja hammashoidot, jotka neuvolatäti buukkaisi sisäisen
varausjärjestelmän kautta.
Tämä venyttäisi ensimmäistä neuvolakäyntiä puolisen tuntia
per asiakas, veikkaisin. Mutta säästäisi laskujeni mukaan yli kymmeneltä
puhelinsoitolta, johon joku kaupungin palveluksessa oleva joutuu reagoimaan.
Tämä voisi olla ensimmäinen muutos. Lisää kehitysideoita
syntyy varmasti niiden päissä, jotka asian kanssa ovat aktiivisemmin
tekemisissä.
Raskausaika kestää noin yhdeksän kuukautta ja sen oletettu
lopputulos on tiedossa. Siksi mielestäni on hämmentävää, miten monimutkaiseksi
ja sekavaksi tämä on onnistuttu tekemään.
Jos joku palvelumuotoilun kehittäjä haluaa ottaa tästä kopin
ja ruveta tekemään asialle jotakin, materiaalia saa käyttää vapaasti.
