Ipanaattorin syntymästä on mennyt kymmenen päivää ja kuten
asiaan kuuluu, elän melkoisissa hormonipössyissä. Synnytys tai minun
tapauksessani sektio potki käyntiin oman hormonicocktailinsa ja imetys hoiti
loput. Tissit eivät ole koskaan olleet näin isot eikä pää näin pehmeä. (Kyllä,
niillä kahdella on siis korrelaatio keskenään.)
Eräs tuttu sanoi, että tätä ei varmasti voi ymmärtää, jos ei
ole saanut lasta. No, tiedä häntä. Koska en lähtökohtaisesti tykkää siitä, että
lapsettomille esitetään Tehän ette tästä mitään ymmärrä-tyyppisiä kommentteja,
jäin oikein miettimään, onko mahdollista saada vastaava sekopääolo aikaan
jollain muulla reseptillä. Uskon, että on. Jos siis haluat kokea synnytyksen
jälkeisen hormonikaaoksen ilman synnytystä, kokeile vaikka seuraavaa.
Aloita varaamalla itsellesi lento, joka ylittää mahdollisimman
monta aikavyöhykettä, kestää vähintään 29 tuntia ja sisältää neljä välilaskua
josta yhden pitää olla ainakin kuuden tunnin mittainen. Esimerkiksi
mahdollisimman hankalan yhteyden kautta tehty matka Australiasta tai Uudesta
Seelannista Suomeen on hyvä.
Älä nuku koneessa kuin pienissä pätkissä. Palloile lentokentillä
ympäriinsä ja tee vatsalihasliikkeitä, kunnes kroppasi särkee tasaisesti joka
puolelta.
Kun lento alkaa lähestyä loppuaan, juo sen verran alkoholia,
että saat aikaiseksi kohtalaisen kanuunan. Eikä siis mitään kunnon ”kuolen kohta”-krapulaa,
vaan ainoastaan delikaatti ”maailma on niin ihmeellinen että ihan itkettää”-tyyppinen
krapula.
Viimeistele olotila katsomalla joko nyyhkyelokuvia tai
youtuben liikuttavia kissavideoita, mikä ikinä sitten saakaan sinut
itkettyneeseen ja liikuttuneeseen mielentilaan. Mieti maailman kriisipesäkkeitä
ja keskitysleirien uhrien kohtaloita.
Jos mahdollista, järjestä niin, että lennon päättyessä
tapaat Suomessa jonkun kaverisi, jota et ole vuosiin nähnyt ja jonka kanssa
voitte terminaalissa nykäistä ripeät ”voi kun elämä on ihanaa”-itkut ihan
yhdessä.
Kun olo alkaa olla sellainen, että et hämmästyisi,
jos kulman takaa äkkiä kävelisi jättimäinen Jänis Vemmelsääri, alat olla jäljillä.
Tässä vaiheessa mene ja ole ensimmäinen päivä uudessa
työpaikassa. Istu työhuoneessa ja kuuntele ihmisiä, jotka tulevat ja menevät ja
kaikki ohjeistavat sinua uudessa roolissasi, kertovat asiantuntevasti asioita
kuten mikroverkon salasanoja ja tietokoneohjelmien käyttöopastuksia. Älä tee
muistiinpanoja. Yritä painaa asioita mieleesi ja totea, että mikään ei pysy päässä
viittä minuuttia kauempaa. Ota sillekin asialle pienet naurunsekaiset itkut.
Kun olo on lopullisesti täysin epätodellinen, sanoisin, että
olet saavuttanut täydellisen ymmärryksen siitä, millainen fiilis on kymmenen
päivän ikäisen vauvan vanhemmalla, ainakin meidän huushollissamme.
Ja nyt, suokaa anteeksi, menen katsomaan vauvaa ja itkemään
pienet ”elämä on niin ihanaa”-itkut.
