Oletin, että
koska olen keskimäärin paska raskaanaolija, tämän tien päätepysäkkinä olisi
paska synnytys. Luontoäiti päätti vissiin pistää paremmaksi: synnytys ei käynnisty lainkaan.
Ensimmäinen
yritys asioiden jouduttamiseksi tehtiin eilen Kätilöopistolla. Ammattitaitoinen ja hyvä lekuri sekä hoitaja
selvittivät, että sisään asennettaisiin ns. balonki. Sen tarkoitus on ärsyttää
kohdunkaulaa ja toivottavasti laukaista
supistukset.
Kun värkkiä
alettiin fiksata paikalleen, voisin vaikka vannoa, että alapääni ja balonki
kävivät keskenään seuraavan keskustelun.
Balonki:
Täältä tullaan nyt! Oletko valmistautunut? Minä uskon, että meille tulee tosi
hyvä yhteistyö!
Alapääni
(tähän kohtaan vittumaista naurua): Siis mitä? Oletko sä ihan tosissasi?
Balonki:
Miten niin? Mitä sä tarkoitat?
Alapääni: Siis,
viikot on 42 + 0, ainuttakaan supistusta ei ole ollut, kohdunkaula on kiinni ja
te onnettomat ajattelette, että tämä ratkaistiin tuollaisella säälittävällä
kumitulpalla? Siis really? Ettekö te oikeasti pysty parempaan?
Balonki: Sä
olet nyt varmaan ymmärtänyt jotenkin väärin. Mut siis täytetään nesteellä ja
sitten me seurustellaan tiiviisti keskenämme seuraavat 24 tuntia. Sen jälkeen
sun pitäisi olla paljon kypsempi toimenpiteisiin.
Alapääni:
Pidä kypsymisesi. Sä et kestä mun tahdissa edes 24 sekuntia.
Balonki:
Sulla on tähän touhuun hei tosi huono asenne.
Alapääni:
Niin olisi sullakin, jos susta aiottaisiin pukeltaa vesimeloni. Mutta hei,
tervetuloa vaan tänne hollille, kokeillaan kuinka käy.
(Lekuri ja
hoitaja työskentelevät hetken aikaa. Balonki asennetaan ja täytetään. Kun
lekuri vetää työkalut takaisin ulkomaailmaan, kuuluu plop.)
Alapääni: ….
ja aika, noin 15 sekuntia. Hei vaan ja kiitoksia käynnistä.
Balonki: Sä
olet kyllä yksi vittumaisimmista tyypeistä, joita mä olen ikinä tavannut.
Alapääni:
Sori. Vittumaisuus ikään kuin kuuluu tässä ruumiinosassa toimenkuvaan.
Tällä hetkejjä kroppani johtaa käynnistysmaaottelua otteluvoitoin 1-0. Huomenna aloitetaan douppaaminen.
